Kaukokartoitus tuottaa tietoa Maan pinnalla tai sen läheisyydessä sekä ilmakehässä olevista kohteista niiden heijastaman tai emittoiman säteilyn perusteella. Tieto kerätään yleensä ns. etämittauksena, jolloin mittalaite ei kosketa tutkittavaa kohdetta. Kaukokartoituksen avulla voidaan havainnoida esimerkiksi Maan pinnanmuotoja, vesistöjä tai ilmakehän koostumusta paikalliselta tasolta globaalille tasolle, sekä arvioida niissä tapahtuneita muutoksia vertailemalla eri aikoina otettuja kuvia.
Esimerkki viimeaikaisesta Turun yliopistolla tehdystä tutkimuksesta:
Tua Nylén, Mikel Calle & Carlos Gonzales-Inca (2025):
Unveiling coastal change across the Arctic with full Landsat collections and data fusion
Remote Sensing of Environment 2025, Volume 322
https://doi.org/10.1016/j.rse.2025.114696.
Licensed under Creative Commons Attribution 4.0 International (CC BY 4.0).
© Nylén et al. 2025, Remote Sensing of Environment, CC BY 4.0.
“Arktiset yhteisöt tarvitsevat kipeästi alue- ja paikallistasolle ulottuvaa tietoa nopeista rannikkoympäristön muutoksista, joita aiheuttavat sulava ikirouta, vetäytyvät jäätiköt ja vähenevä merijää. Esittelemme menetelmän rannikon maankäytön ja -peitteen muutosten kartoittamiseen satelliittikuvien avulla haastavissa arktisissa olosuhteissa (ja niiden ulkopuolella). Lähestymistapamme hyödyntää datan fuusiota ja pilvilaskentaa Google Earth Enginessä koko Arktiksen kattavan Landsat-aineiston käsittelemiseksi. Menetelmä yhdistää tietoa useista Landsat-sensoreista, hyödyntää täydentäviä paikkatietoaineistoja ja kahta algoritmia luokittelun tarkkuuden ja prosessoinnin tehokkuuden parantamiseksi. Tämä vähentää aineiston haasteita, jotka liittyvät paikallisiin valaistusolosuhteisiin sekä satelliittidatan vähäiseen määrään ja heikkoon laatuun Arktiksessa ennen 2010-lukua. Rannikon maankäytön ja -peitteen viiden vuoden aikajaksoihin perustuvat jälkiluokittelukeinot vähentävät tehokkaasti pilvien, samean veden ja vuorovesivaihtelun vaikutuksia. Menettely kehitettiin iteratiivisesti kalibrointialueilla, joilla on toisistaan poikkeavat fysikaaliset olosuhteet. Lopputuotteen validointi osoittaa yli 98 prosentin kokonaisluokittelutarkkuuden (manuaalisesti merkattuun aineistoon verrattuna) sekä mediaanivirheen rantaviivan sijainnissa olevan noin 20 metriä mesotidiallisilla ja 10 metriä mikrotidiallisilla rannikoilla. Tuloksena syntynyt Arctic Coastal Change -aineisto kuvaa rannikkodynamiikkaa vuosilta 1984–2023 30 metrin resoluutiolla ja tuo esiin hotspot-alueet, joilla rantaviiva vetäytyy tai kasvaa yli 10 metriä vuodessa. Tulosten hyvä yhdenmukaisuus 61 muun arktisen tutkimuksen kanssa osoittaa menetelmän luotettavuuden. Aineiston tarkempi tarkastelu voi kuitenkin paljastaa paikallisia virheitä, jotka edellyttävät menetelmän jatkokehittämistä uusien yhteistyöhankkeiden kautta arktisen rannikkodynamiikan tutkimuksessa.”
© Nylén et al. 2025, Remote Sensing of Environment, CC BY 4.0.
Landsat-aineistojen saatavuus Arktiksella.